Päivittäin ajattelen sitä kuinka täytyisi tarttua kirjoihin kiinni, lukea niitä uudelleen läpi, miettiä kunnolla mitä ne pitävät sisällään.. Ei ole voimia. Tuntuu että en saa vain aikaiseksi. 

Muuten kyllä mietin paljon kaikkea Wiccalaisuuteen ja noituuteen liittyvää sekä periaatteitani ja asioita joihin uskon ja asioita joita en ihan ymmärrä. Nyt kun näistä täytyisi kirjoittaa, ei tule mitään mieleen. Jonkun blogista luin että täytyy alkaa laittamaan paperille kaikki se mitä tahtoo tänne kirjoittaa ja jakaa muille. Se oli hyvä idea.

Usein itselleni tulee tarve puhutella Jumalaa ja Jumalatarta silloin kun minulla on vaikeaa tai fyysisesti paha olo. Haen lohtua ja voimaa jaksaa, ja tuntuu lohdulliselta tietää että joku kuuntelee. Eikä pelkästään sekään että joku kuuntelee, vaan se, että ihan oikeasti auttaa kun pitää ihan pienen rituaalin esimerkiksi sängyn pohjalla kuumeessa maatessaan. Rituaaliin ei välttämättä tarvitse välineitä, joskus (ja jotkut eivät ikinä käytä mitään välineitä, vaan visualisoivat esimerkiksi) itselleni riittää se että vain visualisoin ja rentoudun ja ajattelen ja elehdin ehkä hieman. Monesti olen esimerkiksi junassa istuessani paniikkihäiriön alkaessa kolkutella, puhutellut Jumalatarta ja Jumalaa ja sitä kautta saanut voimaa välttää paniikin.

Olkaa siunatut.